Ja eräänä päivänä Napittaja valkaisi bloginsa. Vanhat, mustat reunat kävivät päälle. Otsikkokuvankin vaihtaisin, mutten yhtään muista, miten se tapahtuu. Ehkä on myös odotettava aurinkoa kuvauksiin. Me muuten näimme lauantaina auringon. Metsälenkillä se kurkotteli puiden välistä. Kannattaa olla ulkona ja odottaa, jos se ilmestyisi näkyviin. Visiitti voi olla sangen lyhyt.
Olkoon siis joulukalenterin ensimmäinen luukku hatunnosto valolle, valkeudelle ja auringolle ja niitä odottaessa - muista syödä D-vitamiinia! Ja suklaata!
Ja kuvan paikka olisi tässä, mutta kameran akku on eläkeiässä ja pöh, lopun voit arvata... Kuvittele tähän nyt siis rivi keltaisia Da-Capo -karamelleja ja iloisia, pyöreitä vitamiinipillereitä sekaan.
Toivon, että joulukalenteristani ei tule kokonaan mielikuvituskalenteri!
Hyvää joulukuun ensimmäistä päivää, joulun odotus alkakoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti