Vanhempi

Tulin vanhempainillasta.

Istuin luokassa, jossa oli jotenkin kolkkoa ja väritöntä.
Ympärilläni istui enemmän vieraita kuin tuttuja vanhempia.
Kaikki oli ihan ok.

Kolmasluokkalaisen pitäisi olla jo paljon isompi ja osaavampi kuin kakkosluokkalaisen.
Yhtäkkiä kasvaa ja ottaa vastuuta, huiskis vaan. Tehdä selkoa menoistaan ja teoistaan.
Vanhempien viestejä ei juurikaan kaipailla. Oppilas saa luvan itse kertoa asiansa.
Ihan ok, mutta jos ei muistakaan, uskalla, kehtaa, osaa, halua, ymmärrä...

9-vuotiaat eivät ole osanneet merkata läksyjään täydellisesti enkun kirjaansa.
Nii-in, sitähän opetellaan nyt. Opettaja neuvoo, vaikka siihen osa tunnista menisikin.
Teen työtä seiska-, kasi- ja ysiluokkalaisten kanssa.
Heiltä voi vaatia täydellistä läksyjenmerkkaustaitoa, jos aina heiltäkään. Kaikki ei opi, ikinä.
Joku keskittyy paremmin kuuntelemiseen, kun saa pyöritellä kynäänsä. Suotakoon se myös 9-vuotiaille.

Niin kauan on koulussa kaikki hyvin, kun mitään ei kuulu kotiin, kuulemma.
Enkun tunnilla on kaikki hyvin, kunhan mitään ei kuulu, paitsi englantia.
Jos on kysyttävää suomeksi, niin saako kysyä?
9-vuotiaani ei ole uskaltanut.

Kuri, työrauha ja hiljaisuus. Kaikki ok.

Rauha ja rakkaus. Peace and love. Kaikki on ihan oikeasti ihan ok.