Kukaan ei arvannut. Ehkäpä kaikki muutkin olivat metsässä.
Helvetinjärven kansallispuisto oli erikoinen ja kaunis. Lapsetkin jaksoivat lenkin rutisematta. Matkan varrella oli aarnisammalta, joka hohtaa pimeässä, satumainen suo, jos jonkinlaista sientä, korppeja, pieniä vesiputouksia ja puroja sekä se hurja rotko. Suolla seisoi raitapaitainen kurki. Kalliolla kiipeilí vuorileijona laumoineen.
Aika moni muukin oli reppuineen liikkeellä. Suomalainen jurous tuli taas esiin, kun kauniin tervehdyksen lisäksi kukaan ei nuotiopaikalla jutellut kuin oman porukkansa kanssa. Siinä vaiheessa, kun ranskalainen poikaremmi saapui paikalle, niin suomalaiset keräsivät makkaratikkunsa ja lähtivät jatkamaan taivallusta. Kieltämättä mekin haluaisimme olla metsässä ihan leveästi, hissukseen ja itsekseen. Nyt oli penkeillä ruuhka.
Metsähallitukselle sellaisia terveisiä, että nuotiorinkejä tarvittaisiin Helvetinkolulle lisää, kiitos!
Ja teille metsäterapiaa, aikas paljon:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti