Aurinko paistoi. Me kävelimme metsätontille, josta on purettu talo muutamia vuosia sitten. Paikalla kasvaa hevoskastanja, omenapuita ja LUUMUPUU. Luumut olivat vielä raakoja, mutta niin täydellisen kauniita ja sileitä. Jättipalsami rehottaa. Pikkumies näytti, miten palsamin siemenkota pamahtaa, kun sitä hipaisee. Niin, ei kannattaisi levitellä ko. kasvin siemeniä yhtään minnekään, mutta oli se aika hauskaa. Pahanteossa sielu lepää.
Kotona teki keskimmäinen lättytaikinan, pikkumies kuori porkkanat kasvisdippiä varten. Lapset katsoivat Savannijengin. Minua odottaa tuossa kasa viikattavaa ja Tähtitaivas talon yllä.
Kynttilät palavat ikkunalla. Ikeasta saa nyt kauniinvärisiä kynttilöitä, jotka eivät tällä kertaa onneksi tuoksu.
Kirpputoripöytä teettää työtä, mutta mukavasti olen päässyt taas turhasta eroon. Maltan tuskin odottaa kameraa kotiin ja sitten esittelen teille mahtavan löytöni!
Tuohon löytööni liittyen esitän kysymyksen: miten saan tunkkaisen vanhan talon (toivottavasti ei sentään hometalon?!) hajun pois tekstiilistä? Yksi pesukerta kuudessakymmenessä ei ainakaan vielä auttanut.
Kuvituksena julkaisemattomia otoksia kesältä, niiltä päiviltä, kun aurinko paistoi.
Toiseksi alimmainen kuva esittää myös pahanteon positiivisia onnistumisen kokemuksia. Siinä mieheni ja siskonpoika käristävät käpyjä. Voi sitä iloa, kun savu nousi!
Iloista lauantai-iltaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti