En sitten viitsinyt oikaista sivua omaksi Napittajakseni.
No, enpä ole itsekään täällä juuri käynyt kuin ihmettelemässä miten muut ehtivät ja keksivät.
Kirppareita olen vähän kierrellyt viikonloppuisin ja löytänytkin vaatekaappiini täydennystä. Leveähelmaiset paitapuserot ovat varmasti menneen talven lumia, sillä sellaisia olen ostanut parikin. Voi, miten ihanasti ne peittävät nuo inhat vatsamakkarat. Löysin myös ruskeat sammarit pikkumiehelle ja sinapinkeltaisen neuletakin itselleni. Luumunpunaista, mudanruskeaa, vihreän eri sävyjä... Lämpimiä syksyn värejä. Ihanaa, että ihmiset osaavat luopua minun kokoisistani vaatteista!
Tänään riensin kopan kanssa ystäväni sekä omenapörssin johdattelemana notkuvien puiden äärelle. Minulle riitti hyvä seura, kauniit puut, raitis ilma ja kopallinen kaneleita ja kuulaita. Ystäväni keittelee padat höyryten ja rappukäytävä tuoksuen hilloja ja soseita. Jään odottamaan lettukestikutsua, vinkvink. Tuntuu muuten tässä maailmassa vaikealta ottaa jotain ilmaiseksi.
Omenaista oloa toverit! Laittakaa hyvä kiertämään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti