Karuselli pyörii ja lapset siinä hyörii...

Huvipuistossa on käyty. Ei siinä, joka olisi ihan lähellä vaan vähän kauempana. Ja se kannatti. Lapset saivat hyöriä ja pomppia, kiitää ja liitää. Niin mieskin. Minä katselin muiden iloa ja nautin kauniista ympäristöstä. Kukkaistutusten kanssa oli nähty vaivaa ja puistossa oli tilaa liikkua, jopa nurmikkoinen parkkipaikka oli viehättävä. Puistossa on paljon, paljon hauskoja laitteita pienelle väelle. Paljon, paljon enemmän kuin tuossa lähellä olevassa.

Esikoinen potee omien sanojensa mukaan korkeanpaikan kammoa ja kieltäytyi lukuisista laitteista, joihin pituus olisi riittänyt. Hyvä itsesuojeluvaisto, sanoisin.

Huvipuistot ovat räikeitä paikkoja. Värejä, ääntä, hälinää ja jännitystä on yhden päivän tarpeisiin ihan riittävästi. Meillä riitti myös aurinkoa. Muutin kuvat mustavalkoisiksi, vähemmän räväköiksi. Karusellissa ei soinut karusellimusiikki, se täytyy nyt vain kuvitella.

Alahärmä, me palaamme, kun huvipuistohinku taas käy sietämättömäksi vanhempain kestää...