Minä olen vasta syksyssä.
Verbenatkin parvekkeella ovat täydessä kukassa.
Talvihaalarit ostamatta.
Talvikengät sovittamatta.
Tässä on vielä hoidettava jokunen homma ennen joulukuuta.
On nautittava syyssumuista. Minusta on tullut sumuhullu! Rakastan sumua!
Ja istutettava mehitähdet kukkapenkkiin talvehtimaan.
No joo, myönnetään, että jokunen ajatus jouluun on uhrattu. Kävin eilen askartelemassa tyttöjen kanssa joulukortteja keskimmäisen kerhotalolla. Vanha tapettikirja houkutteli istumaan pöydän ääressä ja rentoutumaan saksien ja liimapuikon kanssa. Kotimatkalla keskimmäinen kiipesi puuhun ja jäi sinne kahden rungon väliin jumiin. Kuvittelin jo mielessäni paloauton ja moottorisahan sekä lehtiotsikot, mutta isi tuli ja pelasti pikku apinan.
Äsken ostin lähikaupasta pullollisen Wanhan Porvoon Fabriikin jouluglögiä. Sitä tarjotaan huomenna apinatytön kummitätöselle.
Pimeys on sellainen, että vain höppänät liikkuvat ilman heijastinta.
En kyllä kaipaa luntakaan valaisemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti