Vappumielellä

Ystävien kanssa, serpentiinisolmussa, munkkeja syöden, viipperää tuuletellen, hyvää ruokaa ja juomaa nauttien, siman valmistumista odotellen.

Hyvällä mielellä, vatsa täynnä.
Toivottavasti Sinäkin.

Paratiisi

"Kaikki eivät ole tällä hetkellä paratiisissa.", sanoi radiokuuluttaja, kun aamulla autossa avasin kanavan.

Olenkos minä, jäin miettimään.

Olin juuri päiväkodin parkkipaikalla lähdössä viime hetkellä töihin. Tuulilasiin vihmoi vettä, sumua kai. Auton lämpömittari näytti kuitenkin huikaisevaa seitsemää astetta.

Olin pakannut juusto-tomaattipiirakkaa ja salaattia evääksi, jättänyt tyttäret harjaamaan hiuksiaan koulupäivää varten ja vienyt höpöttelevän pikkumiehen hoitoon. Sain lähteä omasta kodistani hyvin nukutun yön jälkeen työhön, joka tuntuu tärkeältä. Olen naimisissa ruskeasilmäisen miehen kanssa ja kukkapenkkiini on ilmestynyt vihreitä tikkuja (jotain kukkaa kai, oho).

Kai minä sitten olen paratiisissa. Ikkunat on kyllä pesemättä ja eteisessä on aina ja jatkuvasti, punaisesta imurista huolimatta hiekkaa. No, sellaisessa perusparatiisissa, ainakin.

Tässäpä teillekin kappale paratiisia ja pitkä johdanto työmatkamusiikkiin osa 3.

Kevät, keväämpi, keväin

Se on täällä nyt!

Mutinasta mutakakkuun

Viimeksi mutisin keväättömästä keväästä.

Tänään oli taivaalla kurkia ja pihassa katuliidut, pöydässä mutakakkua.
Kyllä tämä tästä vielä...

Kevään kaipuu

"Saammekohan me ollenkaan kesää?", sanoo naapuri.
"Ee-ii.", sanon minä.
"Emme ole ansainneet sitä.", jatkaa naapuri ja hymyilee.
"Ei niin, emme ole tehneet tarpeeksi työtä sen eteen.", minä sanon ja katson kukkapenkkiäni, joka vieläkin piileksii jäävuoren alla.

Soitin äidilleni, joka juuri palasi etelästä. Matkallaan oli nähnyt delfiinejä, flamingoja, kapustahaikaroita ja harjalinnun. Ja nyt, kotona, pohjoisempana täältä kukkii krookukset. Tunnen vihlontaa kateusnystyröissäni. Minäkin haluaisin nähdä harjalinnun ja meren, haistaa meren. Näin minäkin eilen variksen, tosi läheltä.

Takatalvi on armollinen pikkurouvalle, joka ei ole vielä ollenkaan bikinikunnossa. Pikkurouva voisi vaikka ottaa ja syödä vielä yhden pullan, koska huomennakin sataa lunta, kai. Pikkumies nauttii virkistymisjuomaansa; kylmää vettä basilikan ja sitruunamelissan lehdillä. Tosi kevyttä ja vihreää!

Tänään ei tarvita kuitenkaan bikinejä tai merta. Vesilätäköt on ihan ok. Tv ja Kaikurannan Jesse ovat kanssamme.

Pehmoista perjantaita! Virkistävää viikonloppua!

Raivaaja

Lasten huomaa kasvaneen viimeistään silloin, kun siivoaa vaatekaapeista pieneksi jääneitä tamineita pois ja kaikki pieneksi jäänyt on yli 100 senttistä. Riittääköhän yksi kirpputoripöytä? Tässä hommassa ei auta raivaussaha, vaan säälimätön raivauskäsi, joka nostelee housuja ja paitoja monen moneen, suuren suureen kassiin. Kauhukseni huomasin, että pikkumiehen kesähousu- ja T-paitapino madaltui miltei olemattomaksi.

Nyt olen heittäytynyt vallan tunteettomaksi ja kerännyt myös pikkulasten kirjat kirppupussiin. Lapsetkin ovat luopumassa ihan kivasta leluröykkiöstä. Seuraavaksi pitäisi kaivaa vaatehuoneesta palapeliloota ja kankälaatikko raivauskäden seuraavaa iskua varten. Toivon, että sunnuntaina käy kauppa.

Köh, köh tätä vaatepölyä!

Ikävä

Mistä se nyt tuli?

Se on seurannut mukana pian 28 vuotta, välillä voimakkaammin, välillä hiljaa, taka-alalla vaanien.

Katsoin äsken Enkelimysteerion ja nyt se ihmetekoihin kykenemätön ja hyödytön ikävä on täällä taas.
Elokuva oli ihana. Ihana ja kaunis, kuten nuo vesipisarat puissa eilen.

Halaus rakkailleni. Älkää te lähtekö liian pitkille matkoille, sellaisille, joille kukaan muu ei pääse mukaan. Vielä.

Sunnuntaikirput

Paljon myyjiä ja vielä enemmän asiakkaita, kylmä tuuli ja mukana kolme lasta.
Kierros peräkonttikirppiksellä tuli siis halvaksi, koska mitään en juurikaan nähnyt. Ihmisiä on toki aina kiva katsella ja kaupungillakin hauska piipahtaa. Randa Abdel-Fattahin Näyttääkö pääni tässä isolta? -kirja on ollut lukulistallani, nyt se on omana. Tuo pikkuinen kauris muutti meille myös.

Lopuksi lahjoin reippaat kirppukärvistelijät ja kanssakävelijäni ravintolalounaalla.

Kotiin tulimme Clas Ohlsonin kautta ja voih, mikä mukaamme tarttui. Kukkajakkara, kirpputorilöytöjen esittelyjakkara, kenkiensitomisjakkara tai ihan mikä vaan peltijakkara tai pikkupöytä, kenties.

Onni

Löysin kirpparilta Kapteeni Haddockin (joku mäkkärilelu). Varsin edullinen ja hieno lahja, olihan miehelläni sentään syntymäpäivä. Kapteeni seisoo aavistuksen liian suorassa, takakeno olisi luontevampi. Virallinen lahja oli Tex Willer ja kasa vanhoja autoja. Voi sitä onnen ja ilon määrää!

Pikkumies sai sirkkelin, joka kipinöi sahatessa. Pikkumiehestäkin tuli heti hiukan onnellisempi.

Jotkut haltiat olivat töissä ollessamme jättäneet pöydälle viinisuolalehden ja autotalliin jotain muuta, isompaa. Siitä lisää myöhemmin. Onnea on hyvät haltiat!

Katsoin iltamyöhällä norjalaisen elokuvan Sairaan onnellinen - Sykt lykkelig. Siinä oli ripaus Fargoa ja Ruotsalaista avioliittoa sekä hyvä musiikki. Suosittelen.

Minut saa onnelliseksi tämä kiireetön aamu ja sovussa leikkivät lapset. Ei haittaa sekään, että sirkkeli lauloi jo ennen kahdeksaa.

Viikko, joka tuntui maanantailta

Upposin jotenkin niin loma-aatoksiin, että arki on pläjähtänyt päin kasvoja oikein toden teolla. Olen ollut väsynyt ja pahantuulinen. Eteinen on täynnä hiekkaa ja kylppäri pullollaan märkiä kintaita.

Toissa päivänä ongittiin esikoisen siililapasta Molok-syväjäteastiasta. Minä kaivoin biojätesäiliötä haravalla ja lapsi ulvoi vieressä. Joo, kyllä, keräsimme katseita.

Eilinen banaanikakku juuttui kiinni vuokaan korppujauhojen puutteesta.

Tänään haaveilin koko työpäivän kirpputorikierroksesta. Minä tyhmääkin tyhmempi kuvittelin vain hakevani lapset ja singahtavani suoraan läheiselle kirppikselle. Menin hakemaan esikoisen, vastaan tuli kuraistakin kuraisempi tyttö. Menin hakemaan pikkumiehen. Vastaan tuli rapaistakin rapaisempi poika, joka sanoi: "Oi, oi, oi. Voi, voi, voi. Kulahousuissa on leikä."

Tässä vaiheessa olin itsekin jo niin likainen, että emme menneet kirpputorille, vaan kotiin vaatteita vaihtamaan. Kotona alkoi valitus: "Nälkä, pää kipeä, maha kipeä, en halua kirpputorille"

Ok, ensin ruokaa ja sitten kirpputorille.
Syömisen ja parin riidan selvittelyn jälkeen kello olikin sen verran, että kirpputorille olisi pitänyt lähteä kiireellä. Kiire on tuskaa, joten emme menneet kirpputorille, vain ulkoilemaan. Lisää kuraisia lapsia.


Huomenna kirpputorille. Heti suoraan töistä, vaikka yltä päältä savessa. Ni!

Tämä on viikko, jolloin ei saisi ryystää, härnätä, näsäviisastella, sotkea, viivytellä, unohtaa, nyppiä, murustaa, mussuttaa, narista, vetkutella, kuorsata, kaataa teroitinmoskaa kaverin päähän, ajaa polkupyörällä kantapäille, ottaa viimeistä pullaa, koska se kaikki ÄRSYTTÄÄ niin tolkuttomasti! Suklaapuputkin virnuilevat lipaston päällä. Ihan kohta minä syön ne!

Päivänä jonain sentään naurattikin. Tuo pikkumies, joka hakee aina mellakkapoliisin kypärän päähänsä kuoriessaan mandariineja. Eipähän roisku mehut silmille!

Pääsiäinen pellon reunassa

Ihana pääsiäinen on ohi. Lapset täytyy taas totuttaa suklaamunattomaan elämään.

Tulimme iltapäivällä Pohjanmaalta, miehen kotoa, jossa vietettiin anopin synttärinyyttäreitä pienellä porukalla, trulliteltiin, syötiin valtavasti, kiipeiltiin puissa (en minä), vierailtiin isomummulassa ja poltettiin kokko.
Savun haju kuuluu lapsuuteni pääsiäisiin ja pellon reunassa on helppo olla. Peltoa katsomalla tiedän heti, mikä vuodenaika on kyseessä. Täällä kotosalla näytti pitkänä perjantaina helmikuulta. Pohjanmaan pellot kertoivat ensi silmäyksellä huhtikuusta. Kurjet huutelivat kauempana omalla pellollaan ja töyhtöhyypät olivat tulleet taas harrastamaan syöksylentoharjoituksiaan. Matkan varrella näimme joutsenten ja kanadanhanhien muuton.

Maailmassa on paljon naisia, jotka eivät tule toimeen anoppinsa kanssa. Minä en ole yksi heistä. Olen saanut mieheni kylkiäisenä monen monta rakasta ihmistä. Anopin kanssa voi puhua mistä tahansa, tirauttaa jonkun kyyneleen tai vaikka haaveilla kuunliljoista. Sitä minä en kyllä ymmärrä, miksi anoppi ei laita keitettyjä kananmunia yöksi jääkaappiin?!

Pikkumies nukkui serkkupoikasen kanssa. Ensimmäisenä iltana serkkupoikanen luki iltasaduksi Aku Ankan ja toisena iltana pikkumies lukaisi serkkupoikaselle iltasadun, kolmantena iltana molemmat vain kikattivat, kunnes nukahtivat.

Napittaja kiittää A-tätöstä maailman hienoimmista sukistaan ja hörppää teetä uudesta mukista!

Pääsiäiskotkotuksia

Laskeuduimme pääsiäisen viettoon lähellä olevan, uuden kirpputorin kautta ja voi ihanuus, mitä sieltä löytyi!

70-lukulainen, oranssi peili on uusi aarteeni. Ripustin sen toiseen vapaaseen ruuviin, joka huushollissamme on, makuuhuoneen pikkulipaston yllä. Siinä oli oranssia jo ennestään liepeillä. Pyyhin suurimmat pölyt ja istutin vielä kirpparilta pikkumiehen kainaloon pyrähtäneen pöllönkin näytille. Pääsiäispöllö. Kotona vasta tajusin, että peili on ihan munan muotoinen. Kirpparilla ajattelin sen vain soikeana. Pääsiäispeili.

Maatuskapaidankin ostin. Vähän se on pieni minulle, hiukan iso esikoiselle. Esikoinen kasvaa, toivottavasti minä en. Maatuskakin on kuin muna. Pääsiäismaatuska.

Tykkään niin paljon enemmän kirpputorista kuin kiirastortain ruuhkamarketista. No, kyllä sieltä Prismastakin ihan kelpo ruokaa löytyi.

Pääsiäiskoristelaatikko on yhä yläkaapissa. Rairuoho, kukat ja muutamat lasten täksi pääsiäiseksi tekemät askartelut saavat koristaa kotiamme.

Linnunlaulua ystävät! Pääsiäislinnun!

Kukista

Joo, joo, tulppaaneista olen puhunut ja helmihyasinteista, jouluna amarylliksista ja kesällä kehäkukista.

Yksi kauneimmista ja ehkä hurjimman hajuisista kausikukkasista on kuitenkin perunanarsissi. Pääsiäinen ilman perunanarsissia ja Leafin suklaarakeita ja mämmiä ja trullittelua on kuin puuro ilman lusikkaa, kuin kala ilman vettä.

Taaskin tuosta lähikaupasta sellaisen kukkasen toin kotiin. Keltaisen pikkunarsissin kutsuhuudot olen vielä onnistunut ohittamaan.

Ikeasta löysin ruukullisen valkoisia krookuksia, kas kukkapenkkini on vielä parimetrisen lumikasan uumenissa. Itseasiassa lunta on varmaan pian kolme metriä tällä menolla (lumisateesta on mennyt tolkku). Katsohan tuota alla olevaa kuvaa. Näetkö siellä pikkuista kukkapenkkiäni? Hangen alta kurkkivia krookuksia ja narsisseja? En minäkään.

Lapsena ja nuorena naureskelin äidilleni, joka kantoi leikkokukkia yöksi ulos viileään. Nyt olen aivan samanlainen. Iltaisin olen nostanut krookukset, narsissit ja hyasintit tuohon parvekkeen oven eteen, pois pakkasen ja lumen kourista.

Kävimme muuten lauantaina katsomassa Dr. Seussin satuun perustuvan Lorax-animaation, joka kertoi metsien ja luonnon suojelusta. Teatterin vahtimestari piti elokuvan alussa puheen roskien keräämisen tärkeydestä ja kierrättämisestä. Aivan mahtavaa! Lisää tuollaista. Täysi sali kuunteli hiljaa sedän vakuuttavaa puhetta, minä miltei itkin liikutuksesta. Oli se elokuvakin hyvä.
Elokuvissa käyminen koko perheen voimalla onkin yksi syy iloita noista kasvavista lapsista.

Paperi, sakset, lintu

Teki mieli kehitellä jotain uutta virpomisoksiin haitareiden ja höyhenten lisäksi.

Lintuja, joo! Meinasin jo hakea paketin origamipaperia, mutta onneksi olen ollut kipeänä enkä päässyt liikkeelle. Jemmat ovat täynnä nepalilaista lahjapaperia, jota vain säästän ja säästän sen kauneuden vuoksi. Sitten vain sakset, liimaa ja höyheniä. Laitetaan kaunis kiertämään!

Lopputuloksena sinisiä, punaisia, valkoisia, vihreitä lintuja. Paljon erivärisiä lintuja!
Angry birds? Not. Shiny, happy birds!

Kuumaliimalla olikin tosi helppo kiinnittää koristeet, joskin se on äidin työtä.

Ja sitten vaan virvon, varvon hyvää mieltä ja aurinkoa jokaiselle!