Toissa päivänä ongittiin esikoisen siililapasta Molok-syväjäteastiasta. Minä kaivoin biojätesäiliötä haravalla ja lapsi ulvoi vieressä. Joo, kyllä, keräsimme katseita.
Eilinen banaanikakku juuttui kiinni vuokaan korppujauhojen puutteesta.
Tänään haaveilin koko työpäivän kirpputorikierroksesta. Minä tyhmääkin tyhmempi kuvittelin vain hakevani lapset ja singahtavani suoraan läheiselle kirppikselle. Menin hakemaan esikoisen, vastaan tuli kuraistakin kuraisempi tyttö. Menin hakemaan pikkumiehen. Vastaan tuli rapaistakin rapaisempi poika, joka sanoi: "Oi, oi, oi. Voi, voi, voi. Kulahousuissa on leikä."
Tässä vaiheessa olin itsekin jo niin likainen, että emme menneet kirpputorille, vaan kotiin vaatteita vaihtamaan. Kotona alkoi valitus: "Nälkä, pää kipeä, maha kipeä, en halua kirpputorille"
Ok, ensin ruokaa ja sitten kirpputorille.
Syömisen ja parin riidan selvittelyn jälkeen kello olikin sen verran, että kirpputorille olisi pitänyt lähteä kiireellä. Kiire on tuskaa, joten emme menneet kirpputorille, vain ulkoilemaan. Lisää kuraisia lapsia.
Huomenna kirpputorille. Heti suoraan töistä, vaikka yltä päältä savessa. Ni!
Tämä on viikko, jolloin ei saisi ryystää, härnätä, näsäviisastella, sotkea, viivytellä, unohtaa, nyppiä, murustaa, mussuttaa, narista, vetkutella, kuorsata, kaataa teroitinmoskaa kaverin päähän, ajaa polkupyörällä kantapäille, ottaa viimeistä pullaa, koska se kaikki ÄRSYTTÄÄ niin tolkuttomasti! Suklaapuputkin virnuilevat lipaston päällä. Ihan kohta minä syön ne!
Päivänä jonain sentään naurattikin. Tuo pikkumies, joka hakee aina mellakkapoliisin kypärän päähänsä kuoriessaan mandariineja. Eipähän roisku mehut silmille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti