Yksi kauneimmista ja ehkä hurjimman hajuisista kausikukkasista on kuitenkin perunanarsissi. Pääsiäinen ilman perunanarsissia ja Leafin suklaarakeita ja mämmiä ja trullittelua on kuin puuro ilman lusikkaa, kuin kala ilman vettä.
Taaskin tuosta lähikaupasta sellaisen kukkasen toin kotiin. Keltaisen pikkunarsissin kutsuhuudot olen vielä onnistunut ohittamaan.
Ikeasta löysin ruukullisen valkoisia krookuksia, kas kukkapenkkini on vielä parimetrisen lumikasan uumenissa. Itseasiassa lunta on varmaan pian kolme metriä tällä menolla (lumisateesta on mennyt tolkku). Katsohan tuota alla olevaa kuvaa. Näetkö siellä pikkuista kukkapenkkiäni? Hangen alta kurkkivia krookuksia ja narsisseja? En minäkään.
Lapsena ja nuorena naureskelin äidilleni, joka kantoi leikkokukkia yöksi ulos viileään. Nyt olen aivan samanlainen. Iltaisin olen nostanut krookukset, narsissit ja hyasintit tuohon parvekkeen oven eteen, pois pakkasen ja lumen kourista.
Kävimme muuten lauantaina katsomassa Dr. Seussin satuun perustuvan Lorax-animaation, joka kertoi metsien ja luonnon suojelusta. Teatterin vahtimestari piti elokuvan alussa puheen roskien keräämisen tärkeydestä ja kierrättämisestä. Aivan mahtavaa! Lisää tuollaista. Täysi sali kuunteli hiljaa sedän vakuuttavaa puhetta, minä miltei itkin liikutuksesta. Oli se elokuvakin hyvä.
Elokuvissa käyminen koko perheen voimalla onkin yksi syy iloita noista kasvavista lapsista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti