Olenkos minä, jäin miettimään.
Olin juuri päiväkodin parkkipaikalla lähdössä viime hetkellä töihin. Tuulilasiin vihmoi vettä, sumua kai. Auton lämpömittari näytti kuitenkin huikaisevaa seitsemää astetta.
Olin pakannut juusto-tomaattipiirakkaa ja salaattia evääksi, jättänyt tyttäret harjaamaan hiuksiaan koulupäivää varten ja vienyt höpöttelevän pikkumiehen hoitoon. Sain lähteä omasta kodistani hyvin nukutun yön jälkeen työhön, joka tuntuu tärkeältä. Olen naimisissa ruskeasilmäisen miehen kanssa ja kukkapenkkiini on ilmestynyt vihreitä tikkuja (jotain kukkaa kai, oho).
Kai minä sitten olen paratiisissa. Ikkunat on kyllä pesemättä ja eteisessä on aina ja jatkuvasti, punaisesta imurista huolimatta hiekkaa. No, sellaisessa perusparatiisissa, ainakin.
Tässäpä teillekin kappale paratiisia ja pitkä johdanto työmatkamusiikkiin osa 3.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti