Se on seurannut mukana pian 28 vuotta, välillä voimakkaammin, välillä hiljaa, taka-alalla vaanien.
Katsoin äsken Enkelimysteerion ja nyt se ihmetekoihin kykenemätön ja hyödytön ikävä on täällä taas.
Elokuva oli ihana. Ihana ja kaunis, kuten nuo vesipisarat puissa eilen.
Halaus rakkailleni. Älkää te lähtekö liian pitkille matkoille, sellaisille, joille kukaan muu ei pääse mukaan. Vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti