On meillä hauska täti, tuo täti, joka tuli kummikirkkoon, vaikka emme itse sellaista muistaneetkaan olevan.
Setä sitten ilahtui, kun ei tullutkaan kirkkokahveja, vaan pelkät kahvit.
Keskimmäinen oli siis laittanut iltapäiväkerhosta kutsun kummikirkkoon ja minä olin oitis sanonut, että miltei kahdensadan kilometrin päässä asuvat kummit eivät pääse tulemaan.

Sunnuntai-aamusta soi tosiaan puhelin ja sitten saimmekin yllätysvieraita.
Ihanaa ja hauskaa!
Hauskaa ja ihanaa!

Räsymattoja oli kainalossaan tuolla tädillä. Matot tulevat huoneeseen, josta tulee keskimmäisen oma kamari, kunhan sieltä raivataan ensi pois tieltä pyykkitelineet, kirjahyllyt, pakastimet ja kirppiskassit.

Nyt ei raivata mitään. Olen flunssassa. Niiskutan ja syön suklaapikkuleipiä, joita piti tänään tarjota liudalle ystäviä.
Söin myös ison palan porkkanakakkua, jonka ystäväiseni kiikutti teeaikaan ovelle. Kiitos! Herkkua!
Minusta ihania ovat nuo ovista putkahtelevat ihmiset. Ilman teitä olisi elämä aika tyhjä suklaarasia.

Kuvassa piirakan alla on lautanen, jonka löysin aikoja sitten kirpputorilta. Lautasen aiheena on alkujaan 60-luvulta lähtöisin oleva animaatio The Magic Roundabout.

Kirppuoravallekin tuli pikkumiehen toimesta vieras. Taitaa uudella ystävällä olla jo talviturkki yllään.