Loma meni lähinnä lasten niiskutusta kuunnellessa ja yksi pieni, odotettu reissunen jäi tekemättä.
Synnyinpaikkakunnalle, äidin luo kuitenkin lähdimme. Siellä kävelin ja kummastelin, miten metsät olivat hävinneet paikoista, joissa sellaisia ennen oli. Harva autoilija ajoi nopeusrajoitusten mukaan ja naakat tuntuivat vallanneen hiljaisen kaupungin. Lemmikkieläinliike teki loppuaan ja siellä käydessäni imin kaupan omaperäistä tuoksua itseeni. Illalla tajusin, että liikkeen naapurissa aikoinaan ollut lelukauppa tuoksui samalta.
Maa oli kaikkialla märkä. Sinä aamuna, kun ensimmäinen kuura peitti maan, oli niin kiire, että pakkasen kauneus jäi kuvaamatta.
Tuohon pieneen, rakkaaseen kaupunkiin toivon päättäjiä, joilla on viisautta ja silmää kauneudelle sekä rohkeutta vaalia vanhaa ja arvokasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti