Kävelimme kivien ja kantojen kautta, leikimme vähän vuorenpeikkoa, löysimme karahkalinnun, jota ei voinutkaan jättää metsään. Näimme kavereita ja karvarouskuja. Yksi meistä osui koirankakkaan, mutta se oli kaikkea muuta kuin kivaa ja rentouttavaa.
Joskus on näköjään tervettä poiketa rutiinista ja unohtaa kiire. Sain punaiset posket ja tunnin keskimmäisen ja pikkumiehen seurassa.
Joskus on pakko uhmata kiirettä ettei muutu harmaaksi ja vihaiseksi.
Aurinko pysytteli pilvien edessä koko päivän, hyvä Arska!!!
Ootko muuten huomannut, että taivaalla näkyy jo tähtiä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti